Usakko filosofisoi

Hyvää synttäriä Suomi-poika!

Oikeasti olin laittamassa tätä jo 06.12., mutta koska tuo päivä Suomessa vielä on tämä vielä okein. Täällä vaan menevät vähän liian lujaa.

Jos totta puhutaan pitäisi tämän olla tällä hetkellä lukemassa matikka B:n ja maailman historia B:n kokeisiin... mutta arvaa luenko. Olen vain nukkunut koko päivän ja ihan pikkasen koneellakin ollut. Ei että tämä thaimaalainen rikostoverini yhtään paremmin olisi lukenut. No se sentään vähän yrittänyt. *naur* Ajateltiin, että koeviikon loputtua voitas mennä taas käymään Akihabarassa. Tai Animatessa Ikebukurossa...

(4. joulukuuta)
Artikkeli jossa kerrottiin, että nuoret naiset nostavat miesten elinikää. Oli pakko kattoa.
"Saksalaiset tutkijat huomasivat myös, että miesten elinikä piteni, jos he olivat yhdessä nuorempien naisten kanssa, jotka tekivät heille ruoat valmiiksi ja katsoivat lasten perään."
Mitä? Hemmetti mitää ruokaa sellaselle laiskalle paskalle laittasin. :'D

Olen huomannut, että mulle sopii paremmin sellainen "miehekäs elämäntyyli". Tulen koulusta. Toivon, että ruoka on valmista. Jos ei ole niin sitten ei syödä ainakaan mitään kunnollista. Säälin niitä joiden täytyy käydä töissä ja sen jälkeen mennä tekeen heti ruokaa... koska se ei ole kivaa. Mieluummin olen syömättä.

Joo... Oli nyt sitten se maailman historian koe. ...Olen ylpeä. Sain tehtyä sinne jotain. Ja näillänäkymin ainakin yksi vastaus olisi vielä oikein.

1. joulukuuta: Täytyy kyllä kiittää mantsanopeani ihanan realisesta asenteesta siihen, että tulen muiden kanssa saman kokeen tekemään. Tunnin lopussa juteltiin, että voin sitten siellä koeluokassa istua minne tahdon, kun ei miulle sieltä olla mitään paikkaa valittu. Lopuksi vielä sitten totesi "Et sää siinä kokeessa nyt hirveästi mitään osaa, eikä nyt varsinaisesti tarvikkaan, mutta näetpä nyt millaisia nämäkin kokeet on." Tähän mennessä kaikki muut opettajat ovat olleet sillei "tee parhaasi" ja "täytyy sun nyt lukea ahkerasti". Siis sinänsä ihan kannustavaa, mutta näin suomalaisena tykkäsin mantsanopen tavasta sanoa suoraan, ettei sun tartte varsinaisesti osata. Minua rohkaisee tuo jälkimmäinen enemmän. (= saa laiskotella paremmalla omalla tunnolla :D)
1. joulukuuta loppu.

Nyt on sitten joulukuu... Joulukuu... Ei kyllä tunnu yhtään joululta. Kyllä täältä kaikkea pientä joulusälää löytyy... muttei ole kyllä yhtään sama. Ei ole.

En oo sukulaisiin yhteyttä ottanu varmaan pariin viikkoon... Eikä edes tunnu kummoselta. Kuvittelin Suomessa olevan hirveänkin riippuvainen äidistäni, mutta näemmä sitä pärjää, kun tarvii. Porukka siellä vaan valittelee, etteivät musta tarpeeksi usein kuulu ja ettei postikortteja ole tullut. Minä taas olen huomannt, ettei Japani ole postikorttejen luvattumaa. (Söpöjä kirjepapereita kyllä löytyy, mutten jaksa kirjottaa.)

Vanhoja päivityksiä on muuten hirveen hauska lukea. "Jaa että tälläsiä olen ajatellu... Hei mä muistan ton!" -tilanteita tulloo. :D

Huomenna sitten maailmanhistoria A:n koe. Katotaanko, josko siinä jotain osaisin. Ja jos en... Niin ei voi mitään. :D

On aivan ihanaa muuten nähdä näiden ilmeitä, kun saavat kuulla, että teen kanssa kaikki kokeet (paitsi tietysti ne vanhat japanit ja tällaset). Midori oli sillei "日本史も？"　"うん。"　"えっ、無理じゃない?!"　"無理、無理。"　"無理だね。" (Oli kyllä henkevä vuoropuhelu.) ["Japanin historiankin?" "Juu." "Eh? Eiks se ole ihan mahdotonta?!" "Mahdotonta, mahdotonta." "Sitä minäkin." - Ei ole todellakaan suora suomennos, mutta ehkä kuulostaa edes vähän luonnollisemmalta näin. :'D]

封建社会
・成り立ち
　・氏族大移動（ゲルマン人、ノルマン人)
　・外氏族の侵入（アヴァール人、マジャール人、イスラム勢力等）

百年戦争　(1339－1453)

...Ja täällästä. En edes tiedä, mitä yli puolessa monisteitani sanoo, kun en vaan jaksa kääntää... :'D

Haluun kysyä. Opiskelee kukaan suomalainen vaihto-oppilas tosissaan? Ainakaan japanissa. Mie kun katsos täällä hirveitä tunnontuskia, kun meille on tulossa koeviikko. Ekalla koeviikolla sanottiin, ettei kokeita saada tehdä ja tästäkös minkäänlainen opiskelumotivaatio laski pohjalukemiin, joka täällä luonnollisesti tarkoittaa "sleeping spreen" alakamista. :'D

Toissa päivänä sitten kuitenkin ilmoitettiin, että tällä koeviikolla sitten tehdäänkin kaikki kokeet. Aijaa... Viikko aikaisemmin sitten kertoivat. Emmiä näistä muuten nyt kummosesti stressaisi, kun nyt vähän vaikean puoleista sitä oikeasti on mitään oppia, vaikka tunneilla ja kokeessa sanakirjaa saakin käyttää, mutta tämä Nina (thaivaihtarimme siis)... se opiskelee ihan oikeasti. Oi tätä tunnon tuskaa... Mie vaan dataan kotona illalla viettämän vapaa-aikani. No en nyt kaikkea... Mutta en mie kyllä pahemmin opiskele kuin japanin tehtäviä, joskus teen... :'D Matikka menee ihan yli (tai no vähän päätä hipoo), mutta toinen tekee niitä tehtäviä ihan innoissaan.

Ah, sain taas purettua tuntojani tästä aivan kauhistuttavasta asiasta. :'D Mutta juu... marraskuu lähenee loppua. Kohta on joulu, kohta on synttärit, kohta olen kotona ja sitten menen hammaslääkäriin. Ja joudun peräti maksamaan toista viimeisestä, sillä en pääse jostain kumman syystä tarkastukseen, jonka olisivat minulle antaneet joulu-/tammikuussa ennen kuin täytän 18.

Omalla tavalla kammottaa, siis se paluu, mutta toisaalta... tuntuu myös mukavalta ajatella palaavansa kotiin. Loppu pelissä sinne kuitenkin on jossain vaiheessa pakko palata. Eipähän tarvi käydä lukion toista vuotta uudestaan. :D Okei... Oikeasti kammottaa aika paljonkin, mutta uskottelen minun pitää vaan saada uskomaan itteni noita sanoja. (Ja täytyy myöntää, että vielä eilen olin vielä ihan fiiliksissä paluun odottelusta. Tämä on tätä vaihtarin vuoristorataa. On sellanen kumma "En haluaisi lähteä, mutten kyllä haluiasi välttämättä 10 kuukauttakaan täällä olla." -tunne.)

Ja näin loppukevennykseksi voimpi kertoa, että tulen esiintymään koulussani tanssissani, jossa vedetään mm. ehkä viitisen sekuntia Caramell dansenia. Niin... Ja en tiedä oikein kuinka reagoida siihen, että tänään minulle sanottiin, että näytän Harry Potterilta. (Luuta kädessä kun hilluin.) :'D

Hei! Olen Japanissa. Itseasiassa olen ollut täällä jo tollaset 25 päivää, mutta... parempi myöhään kuin ei milloinkaan. IPhonella kirjoittaminen ei ole kivaa, joten en paljoa kirjoita.

Minulla on kiva 2-1,5 tunnin koulumatka, mutta saanpa aina tollaset 45 min junassa nukkua (Shinjukusta Hachiojiin, Keio-Hachioji linjan päätepysäkit). Ennen tätä (ja palatessa jälkeen) tollaset 20 min Yamanote linjalla Nipporista Shinjukuun. Ite asun siis Tokiossa Taito cityssä, Yanakassa lähellä Nezun metroasemaa.

Satou nimisen herran ja thaivaihtari Ninan kanssa täällä asustelen.

Olen nyt kyllä aika helisemässä tän lähdön kanssa. Lähtö on siis aikaistunut päivälle 2.9. joka sattuu olemaan huomenna. Lennellään Ranskaan ja sieltä lennelläänpi vielä Japaniin ja matkan aikana tulee yhteensä 15 tuntia lentämistä. Taddadhadaa~ ei minulla vieläkään isäntäperhettä ole.

No kuitenkin, tänään aamulla heräsin (jo) puoli(?)kymmeneltä. Enkä meinannut saada enää unta, kun oli sellainen jännittynyt olo. No sainhan mie sitten lopulta vähän ja yhdeltätoista nousin. Sen jälkeen olen koko päivän tässä sähköpostiani kytännyt. Kyllä sinne yksi ihan kivakin viesti tuli, muttei ASSE:sta ole mitään kuulunut. (Eilen nyt lähettelivät vakuutustietoja... Muttei se nyt hirveästi lohduta...)

Tossa eilen pidettiin läksiäiset ja sinnehän tuli oikeasti porukkaa. Kumma juttu.

あー、ホストファミリーが欲しい。

Hoh, nyt sain juuri äitiltäni puhelun (valitteli kanssa kuinka ei ole vielä perhettä) ja hetken päästä tuli äitiltä toinenkin puhelu ja sanoi, että ASSE oli just soittanut. Elikkä ilmeisesti minulla jonkinlainen hostperhe siellä Japanissa on, mutta koska kaiken maailman paperisodat ja vahvistukset ovat vielä kesken ei tietoja minulle voi vielä lähettää. Mutta tärkein asia on nyt se, että ilmeisesti joku perhe minut olisi ottamassa. :D

Miun pitää vaan saada se viikon postausputki täyteen.

• Vaihda noin 200€ jeneiksi
• Käy Keskisellä ja täältä ainakin matkalaukku, kalenteri, jotain vaatetta (sukkia ainakin)...
• Käy kummitädin luona
• Pyytele ihmisiltä vähän niiden osoitteita
• Käy parturissa
• Ajattele läksiäisiä

Kyllä sen huomaa, että kirjoitusinto kaikkoaa, kun on muka jotain paljon mielekkäämpää tekemistä täällä kotona... Kummaa... :'D

Eipä siis mitään ihmeellisempää tänään tapahtunut. Kotiin tultiin ja matkan varrella kissa vähän raateli, kun jouduttiin se hetkeksi autosta ottaa.

Söinpä tänään elämäni toisen simpukallisen Frutti di Mare pizzan.

Että näin. :D


WHOOP

//Otsikosta: Ja niinhän se oli.

Tänäänpä sitten
Marjo marjoja poimii
Caritakin myös
- Carita, sarjasssamme hämäriä arkihaikuja

Tänään ei ole ollut yhtään niin kylmä kuin olen tottunut. Hetki sitten oli itseasiassa poskilla jo peräti kuuma.

Tänään käytiin taas Keskisellä ja tuli taas osteltua kaikkea. Tärkeinpänä luultavasti matkalaukkuni "Liituraita-mään" (se on kumman liituraitakuvioinen, mutta oli myös iso ja kevyt). Sainpa sitten myös kengät ja muistikortin (8MB <3). Tulipa mukaan myös kaksi Final Fantasy -peliä Nintendo DS:lle (= matkapelittämistä). En muuten kyllä kumpaakin olisi ottanut, mutta mummo käski, kun olivat niin halpoja (19,95€). :'D

Tekisi mieli vieläkin kirjoittaa. Tuli kaikkea kivaa tuossa eilen nukkumaan mennessä. Tosin hetkellisesti tuli sellanen "Tästähän tulee mieleen Twilight" -fiilis, eikä tehnyt mieli enää ollenkaan suunnitella. :'D Myöhemmin kuitenkin huomasin, ettei se ollut niinkään samallainen. (Varsinkin kun miun hommassa ei ole 1. Vampyyrejä (etenkään kimmeltäviä sellaisia) ja 2. Mary Suemaista self-intrest päähenkilöä. Joten... näin.)

Olen aina yhtä järkyttynyt siitä, että täällä päin on oikeasti nuoriakin. Tänäänkin näin porukkaa tulevan koulusta ja jotenkin... hämäävää oli. *naur*

Koko viikko tässä on tullut paleltua. Ihan kummaa. Jennikin kuulemma on. Ei tuolla ulkona ole edes niin kylmä. Kai?

Näin ihan hassua unta tuossa viime yönä. Tai siis se loppu nyt oli ainakin ihan kumma. Alusta en nyt kauhean selkeästi muista, mutta muistan, että yksi tyypi sanoi jotain "Älä enää tule sitten tänne takaisin" tapaista. Totta kai mie siis menin sinne (ensin jossain kummassa laivassa käytyäni (täh? :'D)). Takaisin tullakseni piti jotain kummaa tasohyppelyä härpättää (joka siis oikeasti (siinä unessa) oli hengenvaarallista). Lopulta hengissä takaisin päästyäni aloin ettimään sitä tyyppiä, joka oli miuta palaamasta kieltänyt. En meinannut mitenkään sitä löytää ja sitten kaikki muuttu ihan kummaksi ja jossain vaiheessa tajusin, että kaikki siellä alkoivat sekoamaan. (ties mitä sieniä sinne ilmaan olivat päästäneet) Ja tässä vaiheessa tajuan, miksi minua kiellettiin palaamasta. Heräsin.

Uni oli kyllä paljon intensiivisempi ja jännittävämpi kuin tuo selostus. :'D Herätessäni sydän ihan oikeasti tykytti hirveästi ja tällei.

Oho, tästähän tuli ihan kumma uniselostus. (Olen muuten huomannut, että yhdys sanani ovat alkaneet viime aikoina reistailemaan. Kielipoliisi ei tykkää.)

Vähänkö rakastan tuota MM-kisojen palkinnonjakojen jälkeistä "Berlin, Berlin, Berlin" -laulua. Se on vain jotekin täysin absurdi. :D

Olisi hirveä kirjoitushalu. Harmittaa tosin, että näyttää etten pääsisikään käyttämään paria kivaa hahmoa, jos alan tämän hetkisiä ajatuksiani toteuttamaan. Sinänsä harmi, koska tykkäsin niistä hahmoista edellisessä juonessani kaikkein eniten. Tosin eivät kyllä istuneet siihenkään juoneen täysin saumattomasti. En niille mitään motiivia keksinyt. (Mutta nyt ne ei muuten vaan sovi koko hommaan.)

Tasan kaksi viikkoa ennen lähtöä. WHOOP

Jokin aika sitten saunasta tultiin ja mukavaa on.

No höh... Mulla oli vielä joitakin tunteja sitten mukamas oikeasti jotain kirjoitettavaa, mutta nyt ei enää tunnu tulevan mitään... *mör*

• Vaihda noin 200€ jeneiksi
• Käy Keskisellä ja täältä ainakin matkalaukku, kalenteri, jotain vaatetta (sukkia ainakin)...
• Käy kummitädin luona
• Pyytele ihmisiltä vähän niiden osoitteita
• Käy parturissa
• Ajattele läksiäisiä

Ei läksiäisten järjestäminen ole näin vaikeaa. Mutta kun ei miulla ole minkäänlaista ideaa "miksi, miten, milloin, missä". On vaikeaa.

Olen hyvä syövyttämään aivoja, kun 7-vuotias pikkusiskoni haluaa muutamalla kuuntelulla tuliaiseksi Japanista Arashin levyn. *naur*

Ei helvetti miun pitäisi jo ihan tosissaan päästä näistä viisikuukauttaangsteista. Olen hirveän neuroottinen ja epätasapainoinen ihminen. Ei minua minnekkään tulisi päästää. :'D

Tänään oltaisiin varmaan menossa katsomaan isomummon hautaa. Ja sillei, ei mitään muuta kummosta. Mahjongia olen vain pelaillut.

Oli muuten aika järkyttävää herätä kahdeksalta ja mennä takaisin nukkumaan herätäkseen kymmeneltä niin ettei saa enää unta. Minun rytmitön unirytmini on kokemassa muutosta. En ole vieläkään oikein sisäistänyt, että kaikki tutut ovat vielä koulussa. Tänään on vielä sellainen pitkä päivä, etteivät luultavasti pääse koulusta vielä pitkään aikaan.

Olen tässä viime aikoina taas yliopistoja ja kaikkea hienoa tulevaisuuteen liittyvää. Japanologia kiinnostaisi, mutta yleisesti ottaen olisi järkevämpää opiskella englantia pääaineena. (Sitä paitsi ainoat japanologian opiskelupaikat ovat Helsingissä ja Vaasassa. Helsingin yliopisto on nyt Helsingin yliopisto (varmana pääsisin...) ja Vaasa on kaukana. D:)

Huh, kun miulla on ollut viime aikoina kylmä. Sormet ja varpaat ihan jäässä.

Jotenkin täällä Ähtärissä jaksan melkein filosofisoida tänne jotain. Hassua. Olen kyllä täällä muutenkin paljon energisempi. Tai siis jaksan touhutua kaikkea vähän erilaista (saunahalkoja noudella), kun yleensä istuisin vain dataamassa. (Itseasiassa pari päivää sitten mummon ja papan ex.mökiltä lähdin myös ihan ekstemporé [kirjoitusasu :'D] pyöräilemään äidin vanhalle koululle naapurikuntaan Soiniin [jonka rajamerkin tosin näkee mökin keittiön ikkunasta] ja tulin siinä tehtyä 5 km mini-lenkin.

Käytiin tänään nyt siellä Keskisellä ostelemassa (paljon) sukkia, kalenteri ja kaikkea pikkukivaa tuliaisiksi Suomesta. Nyt olisi vielä kiva, jos saisi sen hostperheen (on oikeasti tosi vaikeaa ostella tavaroita, kun ei ole harmainta hajua millaiselle perheelle edes on ostamassa).

Ihan vain tilaa viemään asetan nämäkin näytille. Saa niitä kliksautellakin, muttei ne tietääkseni missään kuolemanvaarassa ole. (Lohisperheeni nuorimmaiset ja sillee. :D)


Hmm... Muistan, kun ajattelin, että sitten vähän ennen lähtöä niin Arashi julkaisee sen albumin, jonka sitten Japanissa aijon ostella. Nyt se tässä ihan ilmestyy, joka tarkoittaa, että se lähtö on ainakin menneisyyden mittapuulla lähellä. Hassua.

Olen oikeasti seuraillut näitä MM-kisoja ja ihan nauttinutkin siinä. Kai sekin on osa tätä Ähtäri-vaikutusta.

Yritän elvyttää tänne rustailua tai jotain. ...Ei, ei minulla oikeasti ole mitään ihme asiaa.

Ähtärissä olen nyt. Tällä kertaa kissakin otettiin mukaan ja hirveästi taas kuolaili ja ahdistui. Alko mietityttää, että eikö sille tule nestehukkaa tai mitään, kun niin paljon kuolaa...

Tehtävää

• Vaihda noin 200€ jeneiksi
• Käy Keskisellä ja täältä ainakin matkalaukku, kalenteri, jotain vaatetta (sukkia ainakin)...
• Käy kummitädin luona
• Pyytele ihmisiltä vähän niiden osoitteita
• Käy parturissa

Olen paha, kun en tänne enää hirveästi kirjoittele. Olen niin siirtänyt vähäiset päivitykseni siihen vaihtariblogiin, ettei tule enää tänne kirjoitettua sitäkää vähää.

Nyt sitten kuitenkin teki mieli kirjoitta, kun huomasin kuinka kivaa vanhoja tekstejä on lukea.

Tänään ostin niinkin tärkeän asian kuin hammasharjan Japaniin. Siinä tuli sellainen mukava harjaosan matkakotelo mukana. Ja näin btw, 20 päivää Japaniin lähtöön. Herranjumala kohta alkaa kauhistuttaa. Tai siis ei, ettei jo viimeisen puolentoista vuoden aikana ole aina silloin tällöin ja useamminkin ahdistanut. (Ärsyttävää myös ahdistua jo paluun jälkeisestä angstista ja itseinhosta ("Miksi olin 5 kuukautta..."). Elän vieläkin siinä uskossa, että kyllä sinne yhtä ikävä on niin 5 kuin 10:kin kuukauden jälkeen.)

Niskatuskamies... The Joulukalenteri. *naur* (Ärsyttävää kun tanskalaisten pitää pyöriä ympäri muun maalaisia the joulukalentereita ja olla niin täynnä itseään. "Tanskalainen versio oli eka joten se tarkoittaa sitä, että tämä (minkä puheesta en btw ymmärrä mitään) sukaa tosi pahasti. Ja muuten, näyttelijät ovat ihan perseestä. Täysiä amatöörejä." Kaikki Tanskan kauniilla kielellä mönggerrettynä.)

Huomenna lähretään Ähtäriin ja siellä Keskiselle ostamaan matkalaukku~~

//Otsikosta: "...ja heräteksäni uudelleen puoli neljältä uudestaan. Muut olivat tällä aikaa koulussa."

Wood type: mahogany Length: 14 inches Core: Unicorn Hair get your own wand!

Ah! Nyt on niin mukava olo, että voinkin tänne kirjoitella. :D

Kumma juttu, mutta kuudes Potteri oli oikeasti hyvä leffa. Eikä se kirja ollut edes niin kummoinen. Tosin rating olisi varmaan pitänyt olla vähän korkeampi, kun tuntui, että ihmiset tuppasivat olemaan vähän aineissa. *naur*

Juu, siis tämä on epätoivonen yritys saada heinäkuullekin edes yksi postaus. Tämä on säälittävää. En ole edes hehkuttanut täällä sitä, että tiedän minne päin Japania olen menossa. (Hachioujin kaupunki Tokion prefektuurissa for more).

HOH! Heinäkuu on pelastettu! Mutta tästä pitääpi alkaa lähtöä tekemään. Huomenna on isomummon hautajaiset niin pitää lähteä vähän maailmalle (peräti päiväksi). Vähän siellä esiintyilen ja tällei.

// Oho... Heinäkuuhan on pelastettu jo kolmas päivä... No tulipa toinenkin postaus tälle kuulle. *naur*

Sanonpahan vaan, että pää kenossa käveleminen on vaikeaa. Siinä horjuu suuntaan sun toiseen. Nytkin kirjoittelen tätä pää kenossa. Ai miksikö? No tietenkin kuuluisten korvatippojen takia! *naur* Mainitsin äitille, että tykkään sen aineen hassusta hajusta ja äiti totesi, että sen mielestä se haisee vähän oluelle. Eikä haise. Olut haisee pahalle...

Hemmetti tässä tulee niska kipeäksi...

Tässä olen hienoja mietiskellyt ja tullut siihen tulokseen, että maailmalle lähtööni on tasan kaksi kuukautta. Keväällä ajattelin, että kattelen niitä tavaroita yms. mitä sinne tarvin niin heinäkussa. Ja nyt sitä heinäkuu jo onkin...

Kyllä sitä kessäkuussakin nyt pitää ainakin kerran kirjoittaa.

Kuten jotkut ehkä muistavat vähän reilu vuosi sitten minulta meni toinen korva tukkoon. Sillä ei hirveästi mitään kuullut ja humisi koko ajan. No, tänään siinä yhdeksänmaissa heräsin todetakseni, että eipä sillä samalla korvalla taaskaan mitään kuule. Tässä koko päivän olen sitten puolikuurona ollut. Katsotaan, että aukeaako itsekseen vai pitääkö mennä lääkärille taas avaamaan. Olisi nyt vähän kauemmin kestänyt. Siellä lääkärillä sanottiin, että ennen Japaniin lähtöä kannattaa mun korvat käydä puhdistuttamassa, ettei satu nousut ja laskut. Näin olisin viikko pari ennen lähtöä tehnyt, mutta katotaan nyt täytyykö aikaisemmin.

Ennen tämänä viestin lähettämistä otin pienet torkut. Oli ihanan hiljaista.

Käytiin toissapäivänä ihan ekstemporé (haluan nyt käyttää tollasta kirjotusasua *naur*) Linnanmäelle. Pääsin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tanssimattoileen kunnolla. Ihanaa on.

Nita lähtipi sitten tänään maailmalle (Lontooseen kolmeksi viikoksi). Hassua. Mutta nyte minun täytyy mennä pakkaamaan menossa kanssa (Iskälle joksikin aikaa). Tämähän on nyt tällänen hätään keksitty pikapostaus.

Otsikosta: My Immortal is full of win.

Näinpä pääsi käymään, että minulla sitten oli tänään aika hemmetin tylsää. Ei mitään tekemistä. Ei mitään whatsoever. Tai ei ainakaan mitään, josta olisi tullut turhan pitkäaikaisita viihdykettä.

Tuossa sunnuntaina aamuyöstä (aurinko nousee aivan liian aikaisin) kattelin jotain viteota ja sanompahan vaan, etten ole eläessäni pelännyt yhtäkään videopeliä niin paljon kuin sitä. Ei, en alkanut kirkumaan tai hyppimään seinille, mutta mikään ei ole ollut minusta noin inhottavaa kuin se. (Tai siis jos totta puhutaan se oli aika jännää, kiehtovaa ja sillei. (ja hyvät immeiset älkää ottako tuota Pasila viittauksena. Olen käyttänyt sanaa jännä paljon ennen sitä.)) Anyways, siinä oli karhu... (Jostain syystä tuli koulu mieleen. *naur*) En muista nyt mikälienee K-18 selviytymispeli oli, mutta juu. Siis hemmetin kokoinen karhu rakennuksessa sisällä. Yritä päästä pakoon. En tykkää ollenkaan. Olin jo muutenkin tunnelmoinut hetki sitten Fatal Frame kamalla, että sitten en tyksinyt tuosta, kun oli ahdistavaa. Tai siis juuri siksi tykkäsin. Karhu vetelee ohuista seinistä läpi ja peliä pelanneilla ei ollut harmainta hajua minne mennä.

Näin kun peli linjalle päästiin niin mainitsempa, että pelitin tänään vähän The Legend of Zelda: Majora's Maskia walkthroughin hellässä huomassa, sillä minua ahdistaa aivan liikkaa se aikarajasysteemi. Mieluummin varmistan kaikki 100% varmuudella kuin harjailen puolipäivää väärään suuntaan.

Meitin koulun nettisivut näyttivät, että koululla oli tänään parhaimmillaan 33°C lämmintä. Kannatti siis pysyä sisällä. Lasitetulla parvekkeella oli yhtä tunkkainen ilma kuin ulkona. Ulkona, olen hyvin pettynyt sinuun.

Saatan tässä lähipäivinä aloittaa sen miun hurjan jpn.vaihtariblogin -suomessa- päivittelyn, kun aikaa sitä ainakin tuntuu olevan ja kenties kohta tietäisi jostain jotain. Huomenna kyllä siivouspäivällä ollaan miuta uhkailtu, kun mummo ja pappa saattavatpi tulla tässä joskus kylään.

Kesäloma sitten alkoi. Esitys meni kaiketi ihan hyvin... Kaiketi... Tajusin, että esiinnyin jokaisessa musiikkiosuudessa ja yhteensä kuusi kertaa koko juhlan aikana. Hameessa nätisti lavalla hilluin. (I was so damn naisellinen tänään. *naur*)

Heräsin tossa just (ja olen vieläkin hiukka pöllähtänyt). Kammottavaa ajatella, mitä mie teen sitten, kun ei riitä enää unta päivälle ja ei ole mitään tekemistä. Juhlasta tänään kun tultiin niin aloin heti valittamaan kuinka tuli tylsää. Olen nopea. Nita oli sitten kuitenkin mukava ja sanoi, että voi lähettää mulle vaikka jonkun ficin, jos ei muuten mun kanssa ehdi leikkiä.

Olen oppinut kirjoittamaan tällä miniläppärillä ja kulttuurishokkikin on menossa ohi. (Kuulostaa siltä, että olisin jo Japanissa. Tarkoitan siis kone-kulttuurishokkia, en tällaista vaihtarikriisiä.)

Toteanpa muuten vaan, että kyllä minulla se puhelinnumero sittenkin oli. Muistiin olin muistanut kirjoittaa. Asianosalliset tietävät kyllä, mistä puhun. Tallensin sen tuossa nyt uuteen kännykkäänkin. Mennään sitten joku päivä telomaan ittemme niihin vaarallisen näköisiin telineväsäelmiin.

Tämä uusi mood theme hämää miuta vieläkin, kun noi kuvat ovat liian monipuolisia. Sillä pikkueläimellä oli vain muutama erilainen ilme, mutta nämä kaikki ovat niin erilaisia.

Ja tämä minikannettava, Martti, ahdistaa kyllä vieläkin. Kyllähän tämä ihan hauska on ja Japanissa luultavasti todella kätevä, mutta: 1. Tällä on aivan hemmetin pieni näyttö. Ahdistavaa. Tässähän tulee vielä klaustrofobia. 2. En osaa kirjoittaa tällä vieläkään kunnolla. Osun aina hutiin yrittäessäni painaa jotain reunassa olevaa näppäintä. Etenkin backspacen, aka sen millä poistetaan tekstiä, painaminen on vaikeaa, kun se on niin pieni ja osun aina ´´:hän. Onneksi kaikki kirjaimet ovat sentään normaalin kokoisia. Eihän sitä pienempiin osuisi näinkään hyvin.

Tänään olikin sitten kokeiden palautuspäivä. Viisi pistettä... Kymppi enkunkokeesta jäi viisi pistettä vajaaksi, joista kaksi pistettä olisin voinut karsia olemalla ihan pikkusen tarkemmin. (esim. huomata paksunnetun ja alleviivatun sanan NOT tehtävänannossa) Täydet tuli kuitenkin itsetuotetusta osiosta, joka on varmaan se käytännöllisin osuus. Matikan feilasin aika täydellisesti omaan "normaaliin tasooni" verrattuna, mutten hyvää odottanutkaan niin eipä se nyt niin kamalaa, ja terveystietokaan ei mennyt kaikista loistokkaimmin, mutta muista aineista huonoin numeroni olikin 8½ joten yleisesti ottaen jäi kuitenkin melko hyvä fiilis tästä koeviikosta. Äikänkirjoituksiakin hakiessani ope totesi, että ne olivat kuulemma hyviä tekstejä, joten miksen olisi sitten tyytyväinen. :D

Äitin kanssa tuossa eilen leikittiin positiivisia ihmisiä ja tultiin siihen tulokseen, että noilla huonommilla numeroilla on selvä tarkoitus. Niiden tarkoituksena onpi ohjata minua opiskelemaan enemmän kieliä ja musiikkia, joissa olen parempi kuin matemaattisissa aineissa ja useimmissa reaaleissa. Yksinkertaista, eh? :'D

Herranjestas tässä koneessa on kyllä hyvä akku. Vanha kesti korkeintaan pari tuntia ilman johtoa, mutta tätä en alku asennusten jälkeen ole johdossa enää pitänyt ja vielä kestää 4 tuntia 43 minuuttia ennen kuin on tyhjä. Tajusin muuten, että tämähän on eka kannettava, jonka olen ihan itse kaupasta ostanut. Kaikki aikaisemmat olen saanut ilmaiseksi enoltani.

Ingmanin piparminttu-suklaa jäätelöllä on ihanan näköinen kansi ja se maistuu hyvältä. Ei kansi siis, vaan se jäätelö.

Huomenna onkin sitten kevät juhla, jossa laulan kahdessa ja soitan viidessä laulussa. Tänään oli harjoitukset ja ihan kohtalaisestihan ne meni. Homma alkaa vasta jotain viistoista yli yksitoista, joten on aikaa nukkuakin ja kaikkea. Yays~ Selvisin ekan vuoteni lukiossa, eikä minulla tule olemaan tänä vuonna enää ollenkaan suomen kielisiä kokeita. Ja suoritinpa sitten jo ekana vuotenani 36 kurssia. Ei paha. Enää 39 jäljellä.

Viikonlopuksi on luvattu lämmintä kuumaa. Liian kuumaa. Suomessa ei saa olla 30 astetta... Ei saa. Sehän on jo ihan sairasta. Sataisi vaikka... Sade on kivaa.

Tänäänpä menin sitten tekemään koeviikon viimeisen kokeen, yhteiskuntaopin toisen kurssin, joka yleensä suoritetaan toisena vuonna. Kirjoittelinpa siinä puolestossatoista tunnissa kaksi noin yhden ja puolen sivun esseettä pieni ruutuiselle paperille. Myöhemmin tänään sain sitten tietää saaneeni kurssista kasin.

Menipä siinä kokeen jälkeen sitten nukkumaan. Vähän kahdentoista jälkeen äiti tulee tökkimään ja ekana päähän iskee ajatus "Ei, en mä halua mennä tekemään mitään koetta!" Hetken siinä sitten oltuaan tajuaa "Ei... Mähän tein tänä aamuna just kevään vikan kokeen... ... ...Ihanaa!"

No käytiinpä sitten kattelemasa vaatteita tuohon kevätjuhla hommaan, kun siellä vähän huilua soittelen ja lauleskelen. Ei sieltä Lahdesta löydy mitään ja äitikin tajuaa vasta Robinhoodissa tekniikan, jolla minut saa vaatteita ostamaan. Näin yaoi-kansan kielellä: "Olen herkkä uke, jolle hellän semen täytyy kiikuttaa vaatteet, joita sitten sovitan ja katson pidänkö." Oikeasti... Mulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa siitä minkälaisia vaatteita kannattaa edes sovittaa. Lopulta päädyttiin ostamaan tuollaisen 88 euron arvosta ties mitä t-paita yms... Oltiin aikaisemmin käyty yhdessa paikassa, jossa oli ollut ihan siedettävän näköinen paita, mutta olin kuulemma päästänyt aika järkyttävän rääkäisyn, kun äiti kertoi sen maksavan 70€. "Hemmetti ei paidasta makseta seittemääkymppiä!" Mutta kuiteskii, näillä näkymin olen hame päällä sinne juhlaan menossa.

Tänään sitten tuli aikaisemmin tilaamani miniläppäri. (Jonka piti aluksi olla pinkki, mutta lopulta päädyttiinkin tilaamaan musta.) Jos suoraan sanotaan, en aluksi pitänyt siitä hirveästi. Herranjestas se on pieni ja kaikkea. Ei sillä voi edes DVD:tä katsoa. (Minusta on jotenkin outoa kuinka cd-asemattoman koneen mukana tulee cd, jolla palauttaa tehdasasetukset.) Sitten vänhän sitä käytettyä kuitenkin aloin hiukan lämmetä sille. Ei sitä Japanissa sitten tarvi katoa dvd:itä tai muutenkaan olla hirveästi koneella. Hiiren alue onpi hiukkasen pieni, mutta tämä korjaantuu tabletilla ja näppäimistö on tarpeeksi iso kunhan niihin pieniin eroihin sitten tottuu. ... ...Annoin sen nimeksi Martti. :'D Japanissa liikkukoon nimellä Masaki (ensimmäinen Ma-alkuinen miehen nimi, jonka keksin). Näin ollen hänen nimensä on siis Martti Masaki Miniläppäri.

Martti on kyllä hieno jätkä. Kattelin sille taustakuvaa ja ensimmäinen kiva jota koitin näytti järkevältä! Ei ollut venynyt vanunut tai muuten epätarkka vaan aivan sopivan kokoinen sen pikkunäytöllä. (Oikeasti puhun Martista Marttina vaan lähinnä siksi, että se on paljon helpompi sanoa kuin "miniläppäri" tai "uusi kannettava" tjv... Niin, ja jos jotakuta sattuu kiinnostamaan niin kyseessä on siis Samsungin Nc-10. (kuvassa se pinkki, kun mustia ei näytä enää olevan. :'D)

Kirjoittelinpa paljon... Ehkä tää on nyt sitten jotain korvausta sille, etten ole jaksanut keväällä oikein mitään kirjoittaa.

// Kyllä, näin nyt sitten pääsi käymään, että sorruin koittamaan uutta mood themeä... Vanhoista postauksista on hauska katsoa mielialoja, koska nehän on tehty sen pikkueläimen eikä japsimiekkosten mukaan. Katotaan kuinka kauan jaksan kokeilla. :'D